Paperityypit - tuotanto ja erot

Tämän päivän teknisen kehityksen ja paperille asetettujen vaatimusten moninaisuuden vuoksi on olemassa laaja valikoima erilaisia paperityyppejä. Niitä valmistetaan ja käsitellään eri tavoin, ja niillä on myös erityisominaisuuksia paperityypistä riippuen. Tämän vuoksi ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tästä blogikirjoituksesta saat selville, millaisia paperityyppejä on olemassa ja miten paperia yleensä valmistetaan.

Paperityyppien perusteet - eri paperityypit

Paperityyppien alustava karkea luokittelu voidaan tehdä päällystämättömään ja päällystettyyn paperiin. Tässä keskitytään papereiden pintarakenteeseen ja tekstuuriin.

Päällystetyt paperit viimeistellään niin sanotulla liitupäällysteellä, joka tekee paperin pinnasta matan tai kiiltävän. Tämä vaikutus saa pinnan näyttämään suljetulta ja siten vakaammalta ja sileämmältä. Tämän seurauksena voidaan saavuttaa parempi yksityiskohtien toisto ja laatu painatuksessa. Päällystettyjä papereita käytetään myös huomiota herättävien kirjain- ja kuvatehosteiden toteuttamiseen ja silloin, kun tarvitaan vakautta. Kun kyseessä ovat kiiltävät päällystetyt paperit, myöhempi satiinipinta antaa paperin pinnalle lisää kiiltoa ja sileyttä. Satiiniviimeistely on prosessi, jossa paperi ajetaan useiden eri kovuus- ja materiaaliparien läpi, jotta lopputulos saavutetaan. Tämäntyyppistä paperia suositaan, kun halutaan loistavampia värituloksia ja teräviä kontrasteja tulostettaessa. mattopäällystetyillä papereilla tai kuvatulostuspapereilla saavutetaan heijastukseton kuvan toistaminen ja samanaikainen, kontrastikas värintoisto. Niillä saavutetaan myös optimaalinen luettavuus. Mattapäällystettyjä paperilaatuja käytetään pääasiassa silloin, kun painotuotteiden halutaan näyttävän hillitymmiltä, mutta samalla tyylikkäiltä ja siroilta.

Päällystämättömiä papereita ei sen sijaan ole käsitelty synteettisesti, joten niiden pintarakenne on luonnostaan matta ja suljettu. Niissä on myös miellyttävä tuntuma.

Paperityypit, niiden ominaisuudet ja käyttötarkoitukset

Tänä päivänä on olemassa monia erilaisia paperityyppejä. Tämä johtuu osittain teknisestä kehityksestä, mutta myös siitä, että kaikki paperityypit eivät sovellu tiettyyn käyttötarkoitukseen. Esimerkiksi ohutta ja vesiherkkää kirjepaperia ei voi käyttää sään ja UV-säteilyn vaikutuksille altistuvaan ulkomainontaan. Esimerkiksi postikorttipaperin on myös läpäistävä erityinen valmistusprosessi, jotta sen etupuolelle voidaan toistaa kauniita kuvia ja jotta sen kääntöpuolelle voidaan samalla kirjoittaa. Erilaiset paperityypit soveltuvat siis sen mukaan, mitä painotuotetta käytetään millä tavalla ja missä. Olemme koonneet luettelon yleisimmin käytetyistä paperityypeistä, vaikka saatavilla on myös runsaasti muita erikoispaperityyppejä.

1. Kuvatulostuspaperi

Kuvatulostuspaperi on klassinen paperityyppi, jota voidaan käyttää kaikissa digitaalisen ja offsetpainon painomenetelmissä. Kuvatulostuspaperia on saatavana matta-, puolikiiltävä- tai kiiltäväpintaisena, ja sillä tarkoitetaan kaikkia päällystettyjä papereita 70-170 g/m². Jos paino on 170 g/m² tai 300 g/m², puhutaan sen sijaan kuvapainokartongista. Kuvapainopaperi koostuu selluloosasta, jossa on pieni määrä puuta sekä täyte- ja sideaineita. Lisälakkaus ja päällyste luovat erittäin sileän pinnan, joka sulkee värin ja lisää sen pysyvyyttä. Tämä tarkoittaa kuitenkin samalla myös sitä, että kuvapainopaperille on vaikea kirjoittaa tai leimata. Toisaalta puhtaasti valkoinen paperi, joka tunnetaan myös nimellä taidepaperi, imee painoväriä huonosti, joten ääriviivat ja värirajat näyttävät erityisen tarkoilta tällä paperityypillä. Tämän vuoksi taidepaperi sopii erinomaisesti kuvapainatusten tuottamiseen, joissa on fotorealistinen syvyysvaikutelma.

Taidepaperia käytetään mieluiten seuraaviin painotuotteisiin:

• Kirjat, muistikirjat
• Brosyyrit, esitteet
• Kalenterit, luettelot
• Liikekortit, paperikassit
• Esittelykansiot, pehmeäkantiset kirjekuoret

2. Offset-paperi

Offset-paperi on satinoitua, leikattua ja usein puupitoista. Se on uudelleenkirjoitettavaa ja tulostettavaa, eli sitä voidaan käyttää kopiokoneissa, lasertulostimissa ja mustesuihkutulostimissa. Offset-paperi on siis välttämätön toimistotarvikkeissa. Kopiopaperin lisäksi sitä käytetään myös muistiinpanovälineisiin ja päivälehtiin. Offset-paperille on myös helppo kirjoittaa musteella, se ei kuituile ja kestää hyvin noutoa. Se on myös aidosti karhean tuntuista, eleganttia ja kestävän tuntuista. Erittäin korkea valkeusaste saa tulostetun kuvan loistamaan. Offset-paperia on saatavana päällystettynä ja päällystämättömänä, sitä käsitellään arkkeina tai rullalta, ja sen pohjapaino on 70-120 g/m².

Offset-paperia käytetään pääasiassa:

• Kuoret, paperitavarat
• Lehtiset, esitteiden sisäsivut
• Taitetut arkit

Offset-paperia on saatavana myös kartonki- ja premium-versioina, joiden painot ovat 120 ja jopa 300 g/m². Tätä voidaan käyttää myös flyereihin, mutta myös käyntikortteihin, postikortteihin ja esittelykansioihin.

3. Ekologiset paperityypit: Luonnonpaperi, kierrätyspaperi, ympäristöpaperi

Luonnonpaperi koostuu yksinomaan luonnonkuiduista, kuten puusta, kookospähkinästä, hampusta, kukkien terälehdistä, jyvistä tai ruohoista. Se toimii sateenvarjoterminä, joka kattaa kaikki monikäyttöiset, tavalliset ja yleispaperit, joissa ei ole synteettisiä kuituja ja joita ei ole käsitelty kemiallisesti. Luonnonpaperi on päällystämätöntä, eikä sen pintaa ole viimeistelty. Sitä voidaan käyttää moniin eri käyttötarkoituksiin, sille on helppo kirjoittaa ja sen näyttöominaisuudet ovat tyydyttävät. Tämäntyyppisellä paperilla kuvat näyttävät pehmeiltä ja lämpimiltä, ja niillä voidaan saavuttaa korkea värin voimakkuus. Se on myös miellyttävän tuntuista ja muistuttaa kuvapainopaperia. Päällystämättömällä paperilla voidaan myös esittää laadukkaasti mainosmateriaaleja, joissa on paljon tekstiä.

Luonnollinen paperi on suositeltavin valinta:

• Aikakauslehdet, aikakauslehdet
• Esitteet, esitteet, lomakkeet
• Piirustuspaperit
• Taskukirjat
• Lainsäädäntölomakkeet

Erityisen paljon hyötyy luonnollisen paperin käytöstä erityisesti moderni digitaalinen painatus, sillä sillä sen avulla voidaan saada aikaan elinvoimaiset värit. Tulostus on myös hajutonta ja liuotinvapaata. Puupäällystämätöntä päällystämätöntä paperia voidaan käyttää myös vesileimapaperina ja pankkien kirjepaperina.

Kierrätyspaperi koostuu kokonaan kierrätetystä ja valkaistusta jätepaperista, eikä siinä ole havaittavaa eroa neitseellisestä kuitupaperista. Eroa voidaan kuitenkin myös tietoisesti korostaa, jolloin voidaan käyttää kierrätyspaperin harmaata versiota. Valkoisella kierrätyspaperilla saavutetaan erinomainen värintoisto, korkea tulostuslaatu ja sileäpintainen tulostus. Sitä käytetään seuraaviin painotuotteisiin:

• Brosyyrit, kirjepaperit
• Katalogit, lehtiöitä
• Lisäkortit, rekisterit
• Esittelykansiot

Ympäristöpaperia valmistetaan myös 100-prosenttisesti kierrätyspaperista. Kierrätyspaperiin verrattuna se on ympäristöystävällisempää, koska jätepaperia ei valkaista. Tämän seurauksena ympäristönsuojelupaperin väri on harmaa.

4. Volyymipaperi ja Ensocoat-paperi

Kun paperityyppien "klassikot" on kuvattu, nyt siirrytään erikoistumaan. Volyymipaperi on puuvapaata, ja sen mattapinta muistuttaa kuvapainopaperia. Sen paksuus on 160 g/m², ja sitä käytetään mieluiten kirjankansissa, koska se saa vastaavat kuvat näyttämään eloisilta. Ensocoat-paperi on myös puuvapaata, ja se koostuu valkoisesta kromisulfaattipahvista, jonka paino on 276 g/m², ja kalvolaminoinnista. Näiden yhdistelmien ansiosta Ensocoat-paperi sopii erinomaisesti pehmeäkantisiin kansiin, sillä niiden avulla voidaan saavuttaa erinomainen painokuvan toisto.

5. Valokuvapaperi ja postikorttipaperi

Elävät värit ja terävät yksityiskohdat saavutetaan valokuvapaperilla. Tämä varmistaa, että väri kuivuu nopeasti tulostuksen jälkeen, joten se ei tahriudu. Valokuvatulostukseen käytetään yleensä valokuvapaperia, jonka paksuus on 240 g/m².

Postikorttipaperi tai postikorttikartonki on myös tunnettu erinomaisesta tulostuslaadusta ja terävistä kuvista. Se on yksipuolista, päällystettyä kartonkia, jonka paino on 280-350 g/m², ja se on periaatteessa offset- ja kuvapainopaperin sekoitus. Postikorttipaperi näyttää tehokkaasti painetun kuvan sileällä etupuolella, kun taas kääntöpuolelle voidaan kirjoittaa. Tämä paperityyppi on myös erittäin kestävä.

6. Erittäin hieno kartonki ja kromokartonki

Hieno kartonki on vahvempi paperityyppi, jonka pinta-ala on 350 g/m². Sitä on saatavana mattapintaisena kirkkaanvalkoisena loistavia väritulosteita varten ja mattapintaisena kermanvärisenä erityisen tyylikkäitä tuloksia varten. Pellavarakenteinen hienopahvi soveltuu erityisesti onnittelukortteihin.

Kromopahvi on paksuudeltaan 320-450 g/m² ja erittäin kestävä. Sitä on saatavana kiiltävän valkoisena, mattaharmaana tai mustana. Kromokartonkia voidaan käyttää esimerkiksi kirjekuorien pahvina, ja sitä käytetään myös spiraalimuistiinpanovihkojen takapuolena.

7. Pellavapaperi ja käsintehty paperi

Pellavapaperilla on suuri tunnettuusarvo, sillä se on rakenteeltaan pellavaa muistuttavaa ja tuntumaltaan ainutlaatuista. Pellavapaperi on erittäin kevyttä, mutta painatuksessa kannattaa pidättäytyä suurten värikenttien käytöstä. Sitä voidaan käyttää 260 g/m²:n käyntikortteihin sekä 100 g/m²:n epätavallisiin kirjekuoriin.

Muotopaperi tekee jokaisesta tulosteesta mahdollisimman tyylikkään. Se on myös miellyttävän imartelevan tuntuista, ja sitä voidaan käyttää käyntikortteihin 250 g/m²:n painolla.

Paperi on myös miellyttävän imartelevaa.

8. Kestävät ja vankat paperityypit: affichepaperi, julistepaperi, synteettinen paperi

Affichepaperi tunnetaan myös nimellä sinitaustainen paperi, ja se on UV-säteilyä kestävää ja säänkestävää. "Affiche" tulee ranskankielestä ja tarkoittaa jotakuinkin "julistetta", "ilmoitusta" tai "ilmoitusta". Sen paino on 115 g/m², ja siinä on matta, puupäällystämätön, toiselta puolelta päällystetty valkoinen etupuoli ja sininen kääntöpuoli (blueback). Tästä juontaa juurensa termi blueback-paperi. Affiche-paperi sopii erinomaisesti ulkomainontaan: Sininen kääntöpuoli peittää optimaalisesti vanhat julisteet, vaikka käytettäisiin märkäliimausmenetelmää.

Poster paper klassisessa muodossaan etupuolella on blueback-paperin tavoin mattapintainen pinnoite, joka estää liiman tunkeutumisen. Sen painopaino on 150 g/m², ja se kestää sadetta tai kosteutta sekä UV-säteilyä. Julistepaperi on ensisijainen valinta, kun painetun kuvan piste- ja viivatarkkuuden on oltava korkea.

Synteettiselle paperille on ominaista sen pehmeä tuntuma ja samanaikainen veden- ja repeytymiskestävyys. Se kestää myös naarmuja ja kestää intensiivistä käyttöä. Siksi sitä käytetään pääasiassa ruokalistoihin ulko- ja sisätiloissa, koska sillä saavutetaan rikas väritehoste. Paperi on erittäin hyvä materiaali.

Paperintuotanto tänään

Paperintuotannon historia alkoi yli 2000 vuotta sitten. Paperi on yksi ihmiskunnan tärkeimmistä keksinnöistä, sillä se mahdollisti suullisen perimätiedon siirtämisen kirjalliseen muotoon ja arvokkaiden kulttuuriesineiden säilyttämisen. Suuri osa tietämyksestämme on nykyään tallennettu paperille, vaikka digitalisaatio etenee jatkuvasti. Puu ja vesi ovat paperin valmistuksen pääkomponentteja, mutta nykyään käytetään myös monia muita prosesseja.

Lyhyt ekskursio: Paperinvalmistuksen historiallinen kuvaus

Paperi keksittiin muinaisessa Kiinassa vuonna 105 eKr. Tuolloin kiinalainen Ts'ai Lun kuvasi paperinvalmistusprosessin sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Kuidut murskattiin ensin, sitten keitettiin ja sekoitettiin veteen. Tähän käytettiin silkkijätettä, kalaverkkojen jäänteitä, hamppua, riepuja tai jopa mulperipuun kuorta ja kuorta. Seuraavassa vaiheessa yksittäiset kerrokset kuorittiin pois siivilällä. Näin kauhotut paperikerrokset kuivattiin, puristettiin ja lopuksi tasoitettiin.

Euroopassa, tarkemmin sanottuna Espanjassa, paperia valmistettiin ensimmäisen kerran 1100-luvulla vesivoimalla toimivien paperitehtaiden avulla. Niissä käytettiin nokkoskankaita sekä pellava- ja hamppukuituja, joita saatiin riepuista. Paperintuottajat ostivat ne räsynkerääjiltä. Paperi kuivattiin paperipuristimien ruuvipuristimilla. Espanjasta paperintuotanto levisi jatkuvasti koko Eurooppaan. 1800-luvulla olemassa olevia prosesseja optimoitiin ja kehitettiin uusia innovatiivisia paperintuotantokoneita. Ensimmäistä kertaa käytettiin puun kemiallista murskausta kuitujen tuottamiseksi, ja myös puolisynteettisten/synteettisten kuitujen kehittämistä tutkittiin. 1900-luvun lopulla paperintuotantoon sisällytettiin kloorivapaa valkaisu, mikä paransi paperin laatua entisestään.

Paperintuotannossa nykyään käytettävät raaka-aineet

Paperintuotannossa on periaatteessa useita vaiheita, sillä raaka-aineet on valmistettava, käsiteltävä ja sitten erikoiskäsiteltävä. Tuotettavasta paperityypistä riippuen paperi on myös leikattava kokoon ja pakattava. Nykyään on olemassa erilaisia paperikoneita, jotka valmistavat yksittäisiä paperityyppejä.

Vesi, puu tai puukuidut ja energia ovat paperinvalmistuksen kolme pääkomponenttia. Vesistöt, kuten järvet ja joet, sekä lehti- ja havumetsat ovat näiden raaka-aineiden tärkeimmät lähteet. Tuotantoprosessissa tarvittava energia saadaan hyödyntämällä tuotantojätteitä ja valmistusprosessissa syntyviä jätteitä polttoaineina. Valmistettavan paperin tyypistä riippuen käytetään erilaisia puukuituja, kuten lyhyitä kuituja, pitkiä kuituja ja kierrätyskuituja.

Raaka-aineiden valmistelu

Erilaisten puukuitujen raaka-aineiden valmistelu riippuu myös siitä, minkälaista paperia halutaan valmistaa. Periaatteessa puu on ensimmäisessä vaiheessa pilkottava puukuiduiksi, jolloin saadaan joko mekaanista massaa mekaanisen massan tai kemiallista massaa kemiallisen massan avulla. Mekaaninen massanvalmistus tunnetaan myös nimellä puun jauhaminen, sillä kuoritut puukappaleet jauhetaan puukuiduiksi pyörivän hiomakiven avulla. Vaihtoehtoisesti niin sanottua puuhaketta voidaan defibruloida käyttämällä refineria, jossa lämpömekaaninen massa tuotetaan kahden pyörivän levyn sekä paineen ja lämmön lisäämisen avulla. Sellua saadaan kemiallisella massanvalmistuksella sulfaattimenetelmällä. Tässä prosessissa puuta keitetään erityisessä lipeässä ja puukuituja yhteen pitävä ligniinisideaine poistetaan.

Kun kantojen valmistus on suoritettu, saatu puu tai sellu on valkaistava. Valkaisuun kuuluu myös useita vaiheita, joissa epäpuhtaudet poistetaan ja saavutetaan haluttu valkeusaste. Valkaisuun käytetään otsonia, happea, klooria, klooriyhdisteitä tai vetyperoksidia eri muodoissa. Ympäristöystävällisempi valkaisumenetelmä toteutetaan ilman kloorikaasua; sen sijaan tuotetaan alkuainekloorivapaata tai kloorivapaata sellua.

Paperin valmistus paperikoneilla

Paperin valmistus tapahtuu myös useassa vaiheessa. Paperikoneen päälaatikossa kuitususpensio ruiskutetaan ensin kahden liikkuvan seulan väliin, jolloin muodostuu paperirulla. Kuitususpensio koostuu 99-prosenttisesti vedestä ja prosentin verran kuiduista sekä muista täyteaineista. Tämän jälkeen siirrytään siiviläosaan, jossa ylimääräinen vesi valuu pois ja muodostuu tasainen paperirulla. Seuraavassa vaiheessa vesipitoisuus vähennetään 80 prosentista 50 prosenttiin paperikoneen puristinosassa ajamalla se useiden telojen läpi, jotka puristavat sen ulos. Tämän jälkeen seuraa kuivausosio, jossa paperista poistetaan lisää nestettä lisäämällä siihen kuumaa höyryä. Viimeinen osa on kelausosa. Tässä osassa valmis paperirulla rullataan koneen rullille (keloille) ja kuljetetaan viimeistelylinjalle. Siellä paperi voidaan jatkokäsitellä sen tulevan käyttötarkoituksen mukaan, esimerkiksi liimaamalla, tasoittamalla, päällystämällä tai ylikalanteroimalla.